lauantai 26. heinäkuuta 2014

Sarja kuvia.

The Eye





Ei ole olemassa rikosta, jossa ei ole uhria, mutta nähdäkseni kaikki laittomaksi määritelty ei ole rikollista. Oman moraalisen järkeni mukaan oikea rikos on jokin sellainen teko, jossa tehdään henkistä tai fyysistä pahaa toiselle ihmiselle, eikä se ole koskaan mitenkään aukottomasti irrallinen kontekstistaan ja siihen liittyvistä ihmisistä. Ei ole moraalisia absoluutteja. On eri asia varastaa pienkauppiaalta, kuin ketjufirman jättiläismarketista. Tuotteen arvo voi olla aivan sama, mutta varkauden aiheuttama vahinko on kummassakin tilanteessa täysin erilainen. Tästä näkökulmasta katsoen on myös helvetin paljon rikoksia, jotka ovat aivan laillisia, esimerkiksi vaikka puhelinmyynti eläkeläismummeleille. Toisaalta murha ja raiskaus ovat nähdäkseni täysin järjettömissä suhteissa keskenään, koska murha jättää jälkeensä vain yhden objektin ja joukon surevia omaisia, toisen käden uhreja. Raiskaus on rikos, joka tuhoaa ihmisen kyvyn luottaa ihmisiin, tuhoaa pahimmillaan koko perusturvallisuuden ja perustan ihmissuhteiden luomiselle, jättää jälkeensä helvetisti häpeää ja hiljaista kärsimystä ja traumoja, sekä välittömästi kärsivän uhrin, ja silti tuomiot siitä ovat aivan käsittämättomän pieniä.

A Man Who Mistook His Hat For His Life.
Yhteiskunta on niin fiksaantunut romun haalimiseen, ettei edes tajua, että olisi mahdollista lopettaa ja katsella sisäänpäin välistä. Kaikki tahtovat vain omistaa kaiken heti ja nyt, eikä pysty miettimään mitään vähän pitemmällä aikavälillä. Rakennetaan plasmatelkkareista ja muista egon pönkittäjistä linnaa, jossa voidaan sitten kuunnella tyhjän sielun huminaa 5.1nä. Pitää koko ajan pitää meteliä, ettei tarvitsisi käydä sitä dialogia oman mielensä kanssa, joka on välttämättömyys jonkinlaisen henkisen kasvun tiellä. Thing you own end up owning you, niinkuin Chuck Palahniuk laittoi Tyler Durdeninkin sanomaan.

Smile
Eilen katsoin dokumentin The Mind of a Rampage Killer, jossa pyöriteltiin paljon kulttuurisia esikuvia ja länsimaisia ihanteita. Yhteiskunnan ihanteena on huipulla seisova alfayksilö, joka on pelätty, kunnioitettu ja hänellä on valta käsissään. Hannu Lauerma ja monet muut ihmismieleen paremmin tutustuneet ovat sanoneet, että tällainen ympäristö on ihanteellinen lähinnä sosiopaateille. Niinpä olemmekin rakentaneet sellaista maailmaa, jossa on helvetin ok olla psykopaatti, mutta vähemmän ok olla sitä avoimesti. Koitko samaistuvasi American Psykoon? Niin kaikki muutkin. Koko länsimainen maailma on täynnä passiivis-aggressiivisia ihmisiä, jotka tuuppivat toisiaan kyynärpäillä, mutta uneksivat tuuppivansa toisiaan veitsillä, ja sitten näennäisesti kauhistelevat niitä, jotka toteuttavat näitä päiväunia tajuamatta, ettei niistä saa puhua ääneen.


Let's Go Out For A Walk, Shall We?
Yksi merkittävimmistä ja tärkeimmistä lapsuusmuistoistani on se, kuinka aikuiset puhuivat erään isäni ystävän itsemurhasta. 90-luvun lama, epätoivo, hiljainen kärsiminen. Hieman myöhemmin yksi setäni parhaista ystävistä oli lähtenyt kävelylle ja hirttänyt itsensä puistoon. Lyhytnäköisyydessään ihmiset tekevät ratkaisuja, joita eivät edes tajua. Valitsevat köyden, valitsevat oksat, mittaavat askelia, sitovat solmuja. On ihmisiä, joiden jokainen teko nykii silmukkaa vain kireämmälle ja kireämmälle, eivätkä he itse näe sitä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Being Greedy Is A Full-Time Job
"Ymmärrän, ettei sinulla ole vaihtoehtoja, se on 'syö tai tule syödyksi', niinhän? Kerro vain heti, kun olet valmis. Sano sitten, kun olet syönyt tarpeeksi." Pohja ei löydy ikinä. Jotkut ovat tehneet ahneudesta taiteenlajin. Ahneus ei ole sitä, että sinulla on paljon asioita. Voit olla ahne, vaikka sinulla ei olisi mitään. Mielestäni täydellinen tiivistelmä ahneudelle on se, että katselet seuraavaa lautasta jo ennen kuin olet saanut ensimmäistäkään tyhjäksi.