 |
| The Eye |
Ei ole olemassa rikosta, jossa ei ole uhria, mutta nähdäkseni kaikki
laittomaksi määritelty ei ole rikollista. Oman moraalisen järkeni mukaan
oikea rikos on jokin sellainen teko, jossa tehdään henkistä tai
fyysistä pahaa toiselle ihmiselle, eikä se ole koskaan mitenkään
aukottomasti irrallinen kontekstistaan ja siihen liittyvistä ihmisistä.
Ei ole moraalisia absoluutteja. On eri asia varastaa pienkauppiaalta,
kuin ketjufirman jättiläismarketista. Tuotteen arvo voi olla aivan sama,
mutta varkauden aiheuttama vahinko on kummassakin tilanteessa täysin
erilainen. Tästä näkökulmasta katsoen on myös helvetin paljon rikoksia,
jotka ovat aivan laillisia, esimerkiksi vaikka puhelinmyynti
eläkeläismummeleille. Toisaalta murha ja raiskaus ovat nähdäkseni täysin
järjettömissä suhteissa keskenään, koska murha jättää jälkeensä vain
yhden objektin ja joukon surevia omaisia, toisen käden uhreja. Raiskaus
on rikos, joka tuhoaa ihmisen kyvyn luottaa ihmisiin, tuhoaa
pahimmillaan koko perusturvallisuuden ja perustan ihmissuhteiden
luomiselle, jättää jälkeensä helvetisti häpeää ja hiljaista kärsimystä
ja traumoja, sekä välittömästi kärsivän uhrin, ja silti tuomiot siitä
ovat aivan käsittämättomän pieniä.
 |
| A Man Who Mistook His Hat For His Life. |
Yhteiskunta on niin fiksaantunut romun haalimiseen, ettei edes tajua,
että olisi mahdollista lopettaa ja katsella sisäänpäin välistä. Kaikki
tahtovat vain omistaa kaiken heti ja nyt, eikä pysty miettimään mitään
vähän pitemmällä aikavälillä. Rakennetaan plasmatelkkareista ja muista
egon pönkittäjistä linnaa, jossa voidaan sitten kuunnella tyhjän sielun
huminaa 5.1nä. Pitää koko ajan pitää meteliä, ettei tarvitsisi käydä
sitä dialogia oman mielensä kanssa, joka on välttämättömyys jonkinlaisen
henkisen kasvun tiellä. Thing you own end up owning you, niinkuin Chuck
Palahniuk laittoi Tyler Durdeninkin sanomaan.
 |
| Smile |
Eilen katsoin dokumentin The Mind of a Rampage Killer, jossa
pyöriteltiin paljon kulttuurisia esikuvia ja länsimaisia ihanteita.
Yhteiskunnan ihanteena on huipulla seisova alfayksilö, joka on pelätty,
kunnioitettu ja hänellä on valta käsissään. Hannu Lauerma ja monet muut
ihmismieleen paremmin tutustuneet ovat sanoneet, että tällainen
ympäristö on ihanteellinen lähinnä sosiopaateille. Niinpä olemmekin
rakentaneet sellaista maailmaa, jossa on helvetin ok olla psykopaatti,
mutta vähemmän ok olla sitä avoimesti. Koitko samaistuvasi American
Psykoon? Niin kaikki muutkin. Koko länsimainen maailma on täynnä
passiivis-aggressiivisia ihmisiä, jotka tuuppivat toisiaan kyynärpäillä,
mutta uneksivat tuuppivansa toisiaan veitsillä, ja sitten näennäisesti
kauhistelevat niitä, jotka toteuttavat näitä päiväunia tajuamatta, ettei
niistä saa puhua ääneen.
 |
| Let's Go Out For A Walk, Shall We? |
Yksi merkittävimmistä ja tärkeimmistä lapsuusmuistoistani on se, kuinka
aikuiset puhuivat erään isäni ystävän itsemurhasta. 90-luvun lama,
epätoivo, hiljainen kärsiminen. Hieman myöhemmin yksi setäni parhaista
ystävistä oli lähtenyt kävelylle ja hirttänyt itsensä puistoon.
Lyhytnäköisyydessään ihmiset tekevät ratkaisuja, joita eivät edes tajua.
Valitsevat köyden, valitsevat oksat, mittaavat askelia, sitovat
solmuja. On ihmisiä, joiden jokainen teko nykii silmukkaa vain
kireämmälle ja kireämmälle, eivätkä he itse näe sitä, ennen kuin on
liian myöhäistä.
 |
| Being Greedy Is A Full-Time Job |
"Ymmärrän, ettei sinulla ole vaihtoehtoja, se on 'syö tai tule
syödyksi', niinhän? Kerro vain heti, kun olet valmis. Sano sitten, kun
olet syönyt tarpeeksi." Pohja ei löydy ikinä. Jotkut ovat tehneet
ahneudesta taiteenlajin. Ahneus ei ole sitä, että sinulla on paljon
asioita. Voit olla ahne, vaikka sinulla ei olisi mitään. Mielestäni
täydellinen tiivistelmä ahneudelle on se, että katselet seuraavaa
lautasta jo ennen kuin olet saanut ensimmäistäkään tyhjäksi.
